Nurkanvaltausta

Vapaaehtoisten kaivajien osalta vuoden toinen kaivausviikko on nyt ohi. Ilmat ovat suosineet, tosin pari viimeisintä päivää ovat olleet vähintään riittävän lämpimiä. Minä olen toinen tämän kesän uusista vapaaehtoisista ja kiitän konkareita, ja arkeologeja Elinaa ja Ilaria hyvästä vastaanotosta ja siitä että pääsin mukaan. Aboa Vetuksen kaivaus on minulle tavallaan tuttu, koska olen ollut säännöllinen sivustatarkkailija ja käynyt myös pikaisen arkeologisen museokurssin paikanpäällä pari vuotta sitten. Kaivaminen on myös tuttua kolmen kuukauden vapaaehtoisjakson ajalta Ravattulan Ristimäellä.

Tämän viikon maanantain työksi minulle valikoitui nurkanvaltaus, eli seinän nurkkien etsiminen tämänhetkisen kaivausalueen länsikulmasta. Työ tapahtui enimmäkseen lapiolla ja oli sen verran rankkaa, ettei tarvinnut miettiä punttisalille menoa illalla. ”Lepoaikaa” löytyi seulontapaikalta kun kunto loppui, joten pääsin kivasti sisään pariin erilaiseen toimintoon. Löytöjä alueelta tuli melko runsaasti, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Arviolta pari tusinaa ämpärillistä maata ja rakennusjätettä (tiiltä ja laastia) poistui rakennuksen kulman kohdalta, mutta vielä ei varmistunut minnepäin seinät jatkuvat – laastipinnan mittaus on tehtävä ennen kaivuun jatkamista. To be continued.

Tästä nurkasta etsitään seinien suuntia ja reunoja. Lapion varren puolen välin korkeudessa maassa näkyy hieno kerrostuma tiilen- ja laastinpaloja mullan seassa.
Länsinurkan löydöt. Joukossa oli mm. paljon lasin- ja luunpaloja sekä kauniin värikkäitä posliininpaloja. Yläreunassa koristeltu liitupiipun varren osa.

Sillä välin kaivauksenjohtaja Ilarilla oli oma nurkanvaltauksensa saman rakennuksen toisessa kulmassa, kautta kiven ja kannon. Kyseisessä kulmassa nimittäin on isoja kiviä ja valtava kanto, joka tullaan poistamaan kaivausten aikana.

Etualalla länsinurkka, taustalla Ilari ja nurkka kannon kera.

Samaan aikaan myös kaikki kolme seulaa olivat koko ajan aktiivisina, ja muualla kaivausten reunamia siivoiltiin/kaiveltiin ahkerasti. Myös kellarissa oli kaivaukset käynnissä, ja Eemil löysikin sieltä ehkä päivän näyttävimmän esineen – tiili, jossa oli hieno tassun painauma.

Tassutiili Ilarin tassuissa

Tiistaina seulat olivat taas ”käynnissä” non-stop. Eemil poisti kellarista uskomattoman määrän laastia ja tiiliä, osin Ilarin avustamana. Tiilien roudaamiseen pois tarvittiin apua suurimmalta osalta vapaaehtoisia. Minä taas kaivelin aiemmin mainitun kannon juuria ja hakkasin juuria poikki kirveellä sekä olin välillä seulalla. Seulottavaksi tuli hankalaa ja epäkiitollista savea. Kannon poistamiseen menee vielä vähintäänkin useita päiviä, ja valitettavasti savi taitaa vain käydä kovemmaksi alempana.

The Kanto

Päivän merkkitapauksia oli kellarin tiiliseinän ison palan valahtaminen – tarkoitan tietenkin tarkoin harkittu ja hallittu siirto – jonka seurauksena kaivauksenjohtajalta irtosi ilon kiljahduksia. Tiiliseinän palasta nimittäin löytyi jotain, jota on kuulemma etsitty jo kaivauksen alusta saakka, ja josta varmaankin vielä tälläkin palstalla kuullaan lisää. Allaolevassa kuvassa Ilari kirjaa tapahtumaa kaivauspäiväkirjaan, ko. tiiliseinän osa edessään.

Ilari ja päiväkirja

Sekä maanantain että tiistain aikana kaivauksilla kävi kiitettäviä määriä yleisöä kuulemassa kaivauksista Elinalta ja Ilarilta sekä ottamassa valokuvia.

Juha

Kaivuutyöt täydessä vauhdissa

flashsgl_vivid

No niin porukka on lähes kasassa. Kaksi uuttakin avustajaa on tullut mukaan. Tervetuloa mukaan. Kova pintasavi irtosi nyt helposti. Olemme saaneet uuden tuunatun seulan käyttöömme, ei silti varaa vanhassakin. Toissavuotinen seulakin pääsi tänään hommiin. Seulottavaa maata tulee riittävästi kolmelle seulalle. Tuntuu ettei sekään riitä, aina ovat tyhjät ämpärit kortilla.

Kesän 2018 jälkityöt: löytöjen käsittely

Nyt kun tämän kesän kenttäkausi on kunnolla käynnistymässä, on hyvä aika palata viimevuoden kaivauksiin ja siihen, mitä arkeologisessa tutkimuksessa tehdään kaivauskuopan ulkopuolella. Arkeologinen tutkimus ei pääty kuopan peittämiseen, vaan siitä alkaa kaiken kentällä kerätyn aineiston – esinelöytöjen, kuvien ja karttojen – läpikäyminen ja tutkimustulosten kirjaaminen kaivausraporttiin. Oma vastuualueeni jälkitöissä oli esinelöytöjen puhdistus, lajittelu, tunnistus ja löytöluettelon kirjoittaminen.

Löydöt kerättiin kaivausten aikana pusseihin, joihin kirjoitettiin ylös kaivausten tunnus, löytöpäivämäärä ja löydön löytökonteksti. Nämä tiedot ovat hyvin tärkeitä, sillä niiden perusteella voimme liittää löydön itsessään osaksi jotakin isompaa kokonaisuutta ja tehdä siitä yksinkertaista tunnistamista laajempia päätelmiä. Esimerkiksi ikkunalasia löytyi jokapuolelta kaivausaluetta, eikä niistä itsessään pysty sanomaan ovatko ne peräisin kaivauskohteena olleesta talosta vai tulleet täyttömaan mukana muualta. Löysimme kuitenkin myös ikkunaa, joka oli selvästi hajonnut maahan Turun palossa 1827. Ilman tietoa löytökotekstista olisi hyvin vaikea sanoa mikä sirpaleista lötyivät mistäkin.

cof
Löytöjä odottamassa pesua ja lajittelua. Kuva: Elina Mattila

Ennen löytöluettelon kirjoittamista löydöt täytyy puhdistaa asianmukaisesti. Tässä vaiheessa otetaan yleensä käyttöön se kuuluisa hammasharja, jonka käyttö usein kiinnostaa museokävijöitä. Kenttäolosuhteissa ei ainakaan meidän kaivauksilla useinkaan käytetä hammasharjoja, vaan kaivaminen tehdään pääasiassa lapiolla ja kaivauslastalla.

Luita pesemässä
Vapaaehtoiset pesemässä luita. Kuva: Elina Mattila

cof
Pesu-urakan viimeiset luut kuivumassa. Kuva: Elina Mattila

Puhdistamisen jälkeen – ja toki osin sen aikana – löydöt lajitellaan materiaaleittain ja samasta yhteydestä löytyneet saman esineen kappaleet pyritään yhdistämään toisiinsa. Tämän jälkeen jokainen yhdistetty löytörypäs saa oman alanumeronsa, jonka yhteyteen löytöluetteloon kirjataan sen löytökonteksti, paino ja mitat sekä tarkempi sanallinen kuvailu.

cof
Puhdistettujen lasilöytöjen lajittelua kahvihuoneen pöydällä. Kuva: Elina Mattila

cof
Löytöjen punnitusta. Kuva: Elina Mattila

cof
Liitupiipun varren pituuden mittaamista. Kuva: Elina Mattila

Löytöjen tarkempaan tunnistamiseen voidaan käyttää erilaisia lähdeaineistoja. Esimerkiksi Finnasta voi etsiä eri museoiden kokoelmissa olevia esineitä. Finnasta oli tänä vuonna erityisesti apua Turun apteekkarien kivennäisvesiölaitoksen pullon tunnistamisessa. Myös vapaa-ajalla tehdyt museovierailut saattavat yllättäen auttaa esineiden tunnistamisessa, kuten kävi itselleni vieraillessani Birminghamin Museum and Art Gallery’n keramiikkanäyttelyssä.

cof
Turun apteekkarien kivennäisvesilaitoksen pullon kappale. Siinä ei lukenutkaan ”Other Funeral”. Kuva: Elina Mattila

cof
Birmingham Museum and Art Gallerystä muistiinpanoksi napattu kuva café-au-lait-lasitetusta astiasta. Kuva: Elina Mattila

Kaiken kaikkiaan löytöjä luetteloitiin 1249 alanumeroa ja ne painavat yhteensä yli 55 kiloa. Löytöluettelon kirjoittamisen lisäksi kirjoitin löydöistä osuuden myös kesän 2018 kaivausraporttiin, joka löytyy Aboa Vetus & Ars Novan nettisivuilta.

Avain ja killinki

Aboa Vetus & Ars Novan kaivaukset ovat nyt jatkuneet kaksi viikkoa. Olemme kaivaneet uutta laajennusaluetta ja tyhjentäneet keskiaikaisen, Turun palossa 1827 tuhoutuneen Forsteenin kellarin kivitaloa maasta.

Eilen lukiolaisvierailulla ollut vapaaehtoisemme Eemil löysi kellarin lattialta pienen avaimen, joka varmaankin on ollut käytössä kellarissa. Ehkä se on kuulunut johonkin arkkuun tai kaappiin?

IMG_8897
Forsteenin kivitalon kellarista löytynyt pieni avain ja Kustaa IV Aadolfin 1/12 shillinki vuodelta 1805. Shillingissä erottuu kuninkaan kruunattu monogrammi GA. Kuva: Ilari Aalto.

Toinen mukava löytö eiliseltä oli 1870-luvulla perustetun puutarhan aikaisesta maakerroksesta löytynyt Kustaa IV Aadolfin 1/12 killinki vuodelta 1805. Aikanaan kolikolla ei ollut paljon arvoa: esimerkiksi kana maksoi 10 killinkiä, siis 120 tällaista kolikkoa. Ja kyllä vain, rahayksikkö on sama, jonka nimitys ”killinki” on jäänyt suomen kieleen tarkoittamaan rahaa.

Koko kaivausalueelta on löytynyt aiemmin vain 15 kolikkoa, ja kaikki uudet löydöt täydentävät kuvaa Turun rahankäytöstä. Vaikka Suomesta tuli osa Venäjää vuonna 1809, ruotsalaiset kolikot säilyivät maksuvälineenä vuoteen 1840 asti.

– Ilari

Monttu auki!

Aboa Vetus & Ars Nova -museon vuoden 2019 kaivaukset starttasivat tällä viikolla. Kaivausten ensimmäinen vaihe oli poistaa reilu 30 tonnia soraa, jolla Forsteenin kivitalon kellari oli viime syksynä peitetty pakkaselta suojaan.

IMG_8684[1]

Lähdimme laajentamaan viime vuoden kaivauskuoppaa, ja laajennusosan pintamaasta löytyi heti piristävä löytö: kuningatar Kristiinan 1/4 äyrin kolikko vuodelta 1636.

Kristiina

Kaivaukseen voi tutustua aina kun arkeologit ovat paikalla, joten tervetuloa kurkistelemaan kuopan reunalle. Pääsemme täyteen työhön kesäkuun alussa, ja samaan aikaan myös hankkeen vapaaehtoistiimi aloittaa lapionheiluttelun ja tänne blogiin kirjoittamisen.

Yle ehti jo uutisoida kaivauksistamme. Voit lukea jutun täältä.

Kenttäkauden lopetus

Kenttätyökausi on kaivauksellamme nyt ohi ja tunnelmat olivatkin viime viikolla melkoisen haikeat. Kenttätyökauden päättyminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että jälkityöt pääsevät seuraavaksi kunnolla alkamaan: esinelöytöjen puhdistus ja luettelointi, valokuvien järjestäminen, karttojen puhtaaksipiirtäminen, kaivausraportin kirjoittaminen… Kaivaus ja kaikki sen aikana tehdyt havainnot täytyy paketoida sellaiseen muotoon, että muutkin tutkijat pystyvät aineistoa myöhemmin hyödyntämään.

Kaivauksella kesän ajan työskennelleet vapaaehtoiset ovat olleet kultaakin arvokkaampia; ilman heidän panostustaan emme olisi ikinä päässeet näin pitkälle. Ryhmäkuvassa poseeraa viimeisenä kaivauspäivänä paikalla ollut porukka. Kiitos teille!

kaivaukset2018_ryhmakuva_310818_jnieminen_01