Syvenevä kuoppa ja keskiaikainen seinä

Kaivausta on jäljellä enää vajaat kolme viikkoa, mutta eteneminen on nopeutunut huimasti. Eilen aamulla tutkimamme kellari oli vielä täynnä kiviä ja tiiliä, mutta päivän mittaan kaivaus syveni selvästi. Rauniosta saatiin esiin hyvin säilynyt tiiliseinä, joka näyttäisi olevan muurattu munkkilimityksellä. Tämä muuraustekniikka jäi pois käytöstä keskiajan jälkeen, joten tutkimamme kivitalon on hyvin todennäköisesti rakennettu keskiajalla, 1400- tai 1500-luvulla. Oven pielestä ja seinästä löytyi myös kokonaista kolme seinäkomeroa, joissa on voitu säilyttää tavaraa tai pitää kynttilää valaisemassa pimeää kellaria.

Tässä vielä kuvia etenemisestämme. Ensimmäinen kuva on eilisaamulta ja toinen kuva saman päivän lopulta.

IMG_7398

IMG_7418

IMG_7411

– Ilari Aalto

7.elokuuta

No nyt ollaan päästy tuonelan esikartanoiden lämpötiloista eroon. Kivikova savi on puhkaistu ja poistettu. Työ etenee nyt joutuisasti. Seulonta on tosin pullonkaula, vaikka seuloja on käytössä kolme. Seulottava maa on täynnä hiiltä ja nokea. Pikkusälää löytyy. Samalla innolla työskentelemme kuin ennenkin. Ryhmämme on aivan uskomaton. Innostusta riittää vielä ja kun kysyttiin kuka voi vielä syksyllä jatkaa tunnin kerran viikossa, niin kaikki olivat halukkaita.

27.7.2018 – Salamasotaa savea vastaan

Päivä taisi olla toistaiseksi kuumin koko kaivausaikana. Ensimmäisen 45min aikana 1,5 litran vissypullo näytti jo tyhjää pohjaa. Onneksi välillä pari pilveä ilmestyi sentään taivaalle tuulenpuuskineen. Ero katoksen alla kaivamiseen ja suorassa auringossa työskentelyyn oli melkoinen. Montun lämpötilat vaihtelevat varjon +30 asteen ja suoran auringonpaisteen +50 välillä.

Elina oli huomannut, että kaivamamme kerroksen savipinta oli alkanut murentua sopivasti. Olemme lastoilla lähinnä kaivaneet sitä hitaasti ja varmasti. Tuo kerrostuma pidemmän päälle on alkanut tuntua välillä siltä, kuin hakkaisi päätään seinään. Edistys on ollut todella hidasta. Hellesää ja suora auringonpaiste on tehnyt savimaasta aivan kivikovaa kirjaimellisesti. Nyt saimme kuitenkin Eemilin kanssa lapioiden voimin murrettua pintaa ja tulosta alkoi näkyä suoraan. Emme ole edenneet näin paljon varmaan edes viimeisen kahden kaivausviikon aikana käsin mitä tänä päivänä. Taukoja piti pitää paljon ja vettä eri muodoissaan kului tosi paljon. Yleisöä kaivauksilla kävi myös mukavasti ihmettelemässä.

Lapiolla kaivaessa ensimmäisenä tietty alkaa kuumottamaan, ettei riko mitään arvokasta. Pahin pelko oli ensimmäisellä iskullani jo käydä toteen kun osuinkin isoon pullonpalaan. Onneksi isku meni vähän sivuun ja paksusta lasista tehty möhkäle säilyi ehjänä. Päivä oli muutenkin löytörikas. Ensiksi Heidi löysi kokonaisen ja täysin ehjän koristellun napin! Sen jälkeen löysimme oletettua koristeltua lattiatiiltä, koristeltua liitupiipun vartta, erilaisia keramiikan palasia, lasia eri muodoissaan ja tottakai nauloja, sekä paljon luita.

Yksi päivän kysymysmerkkejä oli missä kellariosa tekee pienen mutkan. Moni vapaaehtoisistamme on kaivanut seinänvierustaa urakalla. Se on todella hidasta ja hermoja vaativaa työtä. Toistaiseksi tuota käännekohtaa ei ole vielä löytynyt. Kuitenkin rakennuksen pohja alkaa hahmottua todella selvästi jo. Varsinkin kun kujakivetys on kaivettu esiin, niin voi jo omin silmin nähdä/kuvitella millainen talo on ollut aikanaan muodoltaan. Kaisu myöskin on tehnyt mielenkiintoisen löydön, joka toistaiseksi on ”vielä kiviröykkiö”, mutta se vaikuttaa siltä että kohdassa voisi olla jonkinlainen kellarin tukirakennelma. Varman tiedon toki saamme kun pääsemme syvempiin kerroksiin.

– Kimmo Leijala

 

24.7.2018

Viime päivät ja oikeastaan viikotkin ovat olleet Turussa melkoista hellettä. Sen on huomannut varsin hyvin kaivauksilla. Hommat ovat edenneet kuitenkin oikein mainiosti. Kuumuudesta kertoo jotain, että lämpömittarimmekin onnistui räjähtämään tässä taannoin. Alla on kuvia parin päivän löydöistä. Oletettua solkea, liitupiippuja, keramiikkaa, oikein mainiosti säilynyt rotan leukaluu ja kalan niskanikamaa.

– Kimmo Leijala

Sarin ja Leenan blogikirjoitus

Olemme olleet muutaman kerran kaivamassa, minä töiden ja Leena voimisteluharjoitusten jälkeen. Lisäksi pääsin mukaan, kun Elina vei ryhmän arkistotaloon Aninkaistenmäelle.

Kaivaukselta olemme löytäneet luita, kalan suomuja ja selkäruodon nikamia, nauloja, saapasraudan, lasinpaloja sekä posliini- ja saviastian palan. Ainakin nämä tulevat mieleeni.

Arkistokäynnillä opin käyttämään digitoituja arkistolähteitä. Näistä lähteistä Turun asutuksen yleisluettelosivuilta Luostarikorttelin talojen kohdalta huomasin Forstenin talon, jonka raunioita kaivamme esiin. 1720-luvun lopulla ja 1730-luvulla siinä on asunut välskäri Möller perheineen. Myös välskärin kisällit, piiat ja rengit mainitaan luettelossa. Siivoan työkseni Turun tuomiokirkkoa ja kaivausten alussa luulin, että talon nimi Forsten johtuisi lääninsihteeri Samuel Forsénista ( k. 1744 ), joka on haudattu tuomiokirkkoon. Digiarkistosta selvisi kuitenkin, että Forsén on asunut naapurissa talossa nimeltä Schults. Jokirannan taloissa on yleisesti ottaen asunut tavallista varakkaampaa väkeä, josta monet ovat saaneet viimeisen leposijansa tuomiokirkosta.