Kesän 2018 jälkityöt: löytöjen käsittely

Nyt kun tämän kesän kenttäkausi on kunnolla käynnistymässä, on hyvä aika palata viimevuoden kaivauksiin ja siihen, mitä arkeologisessa tutkimuksessa tehdään kaivauskuopan ulkopuolella. Arkeologinen tutkimus ei pääty kuopan peittämiseen, vaan siitä alkaa kaiken kentällä kerätyn aineiston – esinelöytöjen, kuvien ja karttojen – läpikäyminen ja tutkimustulosten kirjaaminen kaivausraporttiin. Oma vastuualueeni jälkitöissä oli esinelöytöjen puhdistus, lajittelu, tunnistus ja löytöluettelon kirjoittaminen.

Löydöt kerättiin kaivausten aikana pusseihin, joihin kirjoitettiin ylös kaivausten tunnus, löytöpäivämäärä ja löydön löytökonteksti. Nämä tiedot ovat hyvin tärkeitä, sillä niiden perusteella voimme liittää löydön itsessään osaksi jotakin isompaa kokonaisuutta ja tehdä siitä yksinkertaista tunnistamista laajempia päätelmiä. Esimerkiksi ikkunalasia löytyi jokapuolelta kaivausaluetta, eikä niistä itsessään pysty sanomaan ovatko ne peräisin kaivauskohteena olleesta talosta vai tulleet täyttömaan mukana muualta. Löysimme kuitenkin myös ikkunaa, joka oli selvästi hajonnut maahan Turun palossa 1827. Ilman tietoa löytökotekstista olisi hyvin vaikea sanoa mikä sirpaleista lötyivät mistäkin.

cof
Löytöjä odottamassa pesua ja lajittelua. Kuva: Elina Mattila

Ennen löytöluettelon kirjoittamista löydöt täytyy puhdistaa asianmukaisesti. Tässä vaiheessa otetaan yleensä käyttöön se kuuluisa hammasharja, jonka käyttö usein kiinnostaa museokävijöitä. Kenttäolosuhteissa ei ainakaan meidän kaivauksilla useinkaan käytetä hammasharjoja, vaan kaivaminen tehdään pääasiassa lapiolla ja kaivauslastalla.

Luita pesemässä
Vapaaehtoiset pesemässä luita. Kuva: Elina Mattila
cof
Pesu-urakan viimeiset luut kuivumassa. Kuva: Elina Mattila

Puhdistamisen jälkeen – ja toki osin sen aikana – löydöt lajitellaan materiaaleittain ja samasta yhteydestä löytyneet saman esineen kappaleet pyritään yhdistämään toisiinsa. Tämän jälkeen jokainen yhdistetty löytörypäs saa oman alanumeronsa, jonka yhteyteen löytöluetteloon kirjataan sen löytökonteksti, paino ja mitat sekä tarkempi sanallinen kuvailu.

cof
Puhdistettujen lasilöytöjen lajittelua kahvihuoneen pöydällä. Kuva: Elina Mattila
cof
Löytöjen punnitusta. Kuva: Elina Mattila
cof
Liitupiipun varren pituuden mittaamista. Kuva: Elina Mattila

Löytöjen tarkempaan tunnistamiseen voidaan käyttää erilaisia lähdeaineistoja. Esimerkiksi Finnasta voi etsiä eri museoiden kokoelmissa olevia esineitä. Finnasta oli tänä vuonna erityisesti apua Turun apteekkarien kivennäisvesiölaitoksen pullon tunnistamisessa. Myös vapaa-ajalla tehdyt museovierailut saattavat yllättäen auttaa esineiden tunnistamisessa, kuten kävi itselleni vieraillessani Birminghamin Museum and Art Gallery’n keramiikkanäyttelyssä.

cof
Turun apteekkarien kivennäisvesilaitoksen pullon kappale. Siinä ei lukenutkaan ”Other Funeral”. Kuva: Elina Mattila
cof
Birmingham Museum and Art Gallerystä muistiinpanoksi napattu kuva café-au-lait-lasitetusta astiasta. Kuva: Elina Mattila

Kaiken kaikkiaan löytöjä luetteloitiin 1249 alanumeroa ja ne painavat yhteensä yli 55 kiloa. Löytöluettelon kirjoittamisen lisäksi kirjoitin löydöistä osuuden myös kesän 2018 kaivausraporttiin, joka löytyy Aboa Vetus & Ars Novan nettisivuilta.

Avain ja killinki

Aboa Vetus & Ars Novan kaivaukset ovat nyt jatkuneet kaksi viikkoa. Olemme kaivaneet uutta laajennusaluetta ja tyhjentäneet keskiaikaisen, Turun palossa 1827 tuhoutuneen Forsteenin kellarin kivitaloa maasta.

Eilen lukiolaisvierailulla ollut vapaaehtoisemme Eemil löysi kellarin lattialta pienen avaimen, joka varmaankin on ollut käytössä kellarissa. Ehkä se on kuulunut johonkin arkkuun tai kaappiin?

IMG_8897
Forsteenin kivitalon kellarista löytynyt pieni avain ja Kustaa IV Aadolfin 1/12 shillinki vuodelta 1805. Shillingissä erottuu kuninkaan kruunattu monogrammi GA. Kuva: Ilari Aalto.

Toinen mukava löytö eiliseltä oli 1870-luvulla perustetun puutarhan aikaisesta maakerroksesta löytynyt Kustaa IV Aadolfin 1/12 killinki vuodelta 1805. Aikanaan kolikolla ei ollut paljon arvoa: esimerkiksi kana maksoi 10 killinkiä, siis 120 tällaista kolikkoa. Ja kyllä vain, rahayksikkö on sama, jonka nimitys ”killinki” on jäänyt suomen kieleen tarkoittamaan rahaa.

Koko kaivausalueelta on löytynyt aiemmin vain 15 kolikkoa, ja kaikki uudet löydöt täydentävät kuvaa Turun rahankäytöstä. Vaikka Suomesta tuli osa Venäjää vuonna 1809, ruotsalaiset kolikot säilyivät maksuvälineenä vuoteen 1840 asti.

– Ilari

Monttu auki!

Aboa Vetus & Ars Nova -museon vuoden 2019 kaivaukset starttasivat tällä viikolla. Kaivausten ensimmäinen vaihe oli poistaa reilu 30 tonnia soraa, jolla Forsteenin kivitalon kellari oli viime syksynä peitetty pakkaselta suojaan.

IMG_8684[1]

Lähdimme laajentamaan viime vuoden kaivauskuoppaa, ja laajennusosan pintamaasta löytyi heti piristävä löytö: kuningatar Kristiinan 1/4 äyrin kolikko vuodelta 1636.

Kristiina

Kaivaukseen voi tutustua aina kun arkeologit ovat paikalla, joten tervetuloa kurkistelemaan kuopan reunalle. Pääsemme täyteen työhön kesäkuun alussa, ja samaan aikaan myös hankkeen vapaaehtoistiimi aloittaa lapionheiluttelun ja tänne blogiin kirjoittamisen.

Yle ehti jo uutisoida kaivauksistamme. Voit lukea jutun täältä.

Kenttäkauden lopetus

Kenttätyökausi on kaivauksellamme nyt ohi ja tunnelmat olivatkin viime viikolla melkoisen haikeat. Kenttätyökauden päättyminen tarkoittaa kuitenkin sitä, että jälkityöt pääsevät seuraavaksi kunnolla alkamaan: esinelöytöjen puhdistus ja luettelointi, valokuvien järjestäminen, karttojen puhtaaksipiirtäminen, kaivausraportin kirjoittaminen… Kaivaus ja kaikki sen aikana tehdyt havainnot täytyy paketoida sellaiseen muotoon, että muutkin tutkijat pystyvät aineistoa myöhemmin hyödyntämään.

Kaivauksella kesän ajan työskennelleet vapaaehtoiset ovat olleet kultaakin arvokkaampia; ilman heidän panostustaan emme olisi ikinä päässeet näin pitkälle. Ryhmäkuvassa poseeraa viimeisenä kaivauspäivänä paikalla ollut porukka. Kiitos teille!

kaivaukset2018_ryhmakuva_310818_jnieminen_01

21.8.2018 – Syvemmälle!

Heihou taas! Vauhti senkun kiihtyy kaivaessa. Tänään oli oikein mainio sää työskentelyyn ja kellaria kävi ihmettelemässä useampikin ihminen. Päivä oli alkanut kun Elina, Ilari ja kiinteistöhoitaja olivat onnistuneet poistamaan ison kivenlohkareen keskeltä kaivuualuettamme. Siihen kului kolme tuntia, eli melkoinen urakka on ollut.

Seuloessamme Ilari lekalla hajoitti myös pari isoa kiveä kadun viereiseltä puolelta (lekan nimesimme päivän päättyessä Thorin vasaraksi ihan jo muodonkin perusteella) ja sen takaa paljastui uusi umpeenmuurattu aukko, minkä mitat muistaakseni olivat 60cm x 60cm.

Yksi hauskimmista ja itselle tärkeimmistä asioista oli kun saman seinustan puolelta rupesin irtotiilejä irroittelemaan. Yhden tiilen alta vieressä paljastui kolo, jonka syvyys oli n. 120cm arviolta. Kurkkasin koloon ja siellä näkyi tyhjä tila, jossa holvikaari kaartuu. Siinä jotenkin kiteytyi kaikki se, mistä tässä hommassa pidän niin mahdottoman paljon. Pieni aukko josta pystyi kurkkaamaan tilaan johon kukaan ei ole satoihin vuosiin luultavasti nähnyt. Kun kyse on vielä keskiaikaisesta, niin pakko sanoa että sisäinen pikkupoika heräsi ja kylmät väreet tulivat. Tämän vierestä löytyi myös todella paljon oletettua ikkunalasia.

Ilarin löytämän aukon juurelta myös löytyi keramiikanpala, joka näyttäisi jopa olevan samaa astiaa kuin aiemmin M208 kerroksesta löytämämme siru. Seula kävi kuumana koko päivän ajan. Lisäksi Anna ja Heidi teki ihan uskomatonta työtä lapioidessa todella paljon maata ja kantaessa tiiliä. Laura syvensi paljon esiintullutta puupalan aluetta ja esiin tuli useampakin puukappale naulankin kera. Puiden päältä Laura myös löysi astian kappaleita.

Vaikka kello tikittää, niin ei tätä kaivuuporukkaa pitele mikään! 🙂

– Kimmo Leijala

20.8.2018 – Loppukiriä

Vaikka kaivauspäivät käyvät vähiin, etenemme tällä hetkellä melkoisella vauhdilla. Kellarimonttu tyhentyy hyvää vauhtia ja kokonaiskuva alkaa jatkuvasti laajentua. Kaivoin tänään esille yhden ison seinässä olevan syvennyksen ja sen luota löytyi paljon pullolasia, sekä ohuita siruja ilmeisesti jostain lasiastiasta. Myös keramiikasta löytöjä tuli pari pienien osien myötä. Muut saivat kaivettua toista seinustaa hyvin esille ja sieltä tuli laudoista tai lankuista jälkiä esiin. Perjantaina hauska löytö oli mm. ilmeisesti piilukkoaseen piikivi.

Myöskin umpeenmuuratun oven edessä oleva portaikko alkoi viimein ilmestyä kunnolla näköpiiriin. Eroja kellarissa kaivamisen suhteen on itse asiassa paljon, siinä missä ovenedustaa pystyy ihan lapioimaan, vastassani omalla kaivuupisteelläni oli melkoinen arsenaali tiiliä, joista moni oli oikein hyvin säilynyt. Loppupäivästä oven edustasta tuli myös esille pullon sinettimerkintä, minkä merkintöjä Ilari kovasti yritti pohtia.

– Kimmo Leijala