29.6.2018

Terveisiä taas montusta! Alunperin Turussa piti sataa koko kesäkuun määrä tänään ja odotimme säätä hieman pelolla. Onneksi sade oli yöllä kastellut maan sopivan kaivuukelpoiseksi ja vihdoin ilmakin oli viileämpi, sekä mukavan tuulinen. Oikeastaan optimaalinen kaivaussää!

Ilari ja Elina mittasivat takymetrillä kaivamaamme kellarialuetta, sekä valokuvasivat paikkaa. Eteläisellä sektorilla rupesimme kaivamaan viimein maata, missä aiemmin dokumentoimamme polku sijaitsi. Polun vierialueet olivat savimaata josta pahemmin löytöjä ei tullut esiin. Kuitenkin polun varrelta, jonka maa on hiekkaisempaa paljastui todella paljon luita, lasia, sekä kattotiiliä.

Ensimmäisenä kaivauspäivänä olisi huvittanut tonkia syvemmällekkin, kun löysin tietystä paikasta paljon luuta ja vitsillä heitin, että kyllä minä sen lampaan yms. vielä sieltä kaivan esiin. Nooh, ympyrä sulkeutui kun viimein kaivoimme syvemmälle ja sain vihdoin nuo isot luut (luultavasti naudan) talteen.

Loppupäivästä kaivoin eteläpuolelta seinän vierustaa esiin. Muutamia luita ja ilmeisesti pullonsiruja lukuunottamatta en kuitenkaan löytänyt mitään erityisesti mainittavaa. Pääasia oli kuitenkin, että pääsimme laajentamaan vihdoin kellarikerroksen kaivausta. Etenkin reunojen kaivuu helpottaa paljon jatkossakin hahmottamaan rakennuksen tilojen kokonaisuutta.

Keskiaikamarkkinoiden johdosta kiinnostuneita vierailijoita oli tänäänkin todella mukavasti paikalla! Lisäksi uusi vapaaehtoisemme teki todella paljon löytöjä heti ensimmäisenä päivänä, mikä on aina motivoivaa ja todella ilahduttavaa!

– Kimmo Leijala

28.6.2018

Turun Keskiaikamarkkinat alkoivat tänään ja kaivauspaikalla kävi todella mukavasti ihmisiä tutustumassa löytöihin ja kuuntelemassa arkeologien kertomuksia paikan historiasta. Tomeria kesäkoululaisiakin vieraili työnjohtajan roolissa. 🙂

Kaivaussää oli todella kuumaa tänään ja lämpötila taisi olla 42 astetta parhaimmillaan. Tänään lapioin kellarikerrostumaa ja lähinnä poistin todella isoja tiilejä. Yhdessä olikin tiilentekijän sormesta jälki muistona. Onneksi tiilten alta paljastui helpommin lähestyttävää hiekka/savimaata, mitä oli huomattavasti helpompi lapioida ja tasoittaa lastalla.

Varsinaisia löytöjä ei tänään aluksi tullut esiin juuri ollenkaan. Pieniä lasinsiruja ja luita lähinnä. Ilari ja Elina olivat kuitenkin kaivaussyvennyksestä löytäneet esiin mielenkiintoisen yksityiskohdan, eli luultavasti umpeenmuuratun oven. Kaivoin tätä aluetta loppupäivän ja sieltä paljastui hieman kaarevaa lasia, keramiikkaa, sekä iso palanen luultavasti 1700-luvun virvoitusjuomapullosta! Kaivausalueen yhdestä kulmasta Ilari puolestaan löysi paljon pullonosia ja lopulta ensiluokkaisen kattotiilen, jossa oli tekijän merkintöjä! Tästä on hyvä jatkaa!

– Kimmo Leijala

 

26.6.2018

Lämpötilat olivat näinä päivinä taas juhannussateiden jälkeen melko korkeat, vaikka eivät ihan yltäneet alkuviikkojen lukemiin. Eilen kaivauksilta löytyi mm. upea koristeltu liitupiipun tulipesä 1700-luvulta ja kolikko 1900-luvun alkupuoliskolta. Omassa kaivauspisteessäni maasta löytyi todella paljon laastikiveä, sekä tiilensiruja. Syvemmälle kaivaessa löytyi myös kohtuullisen eheinä säilyneitä kokonaisia tiiliä. Ohjeistuksen mukaan päätin kaivamisen kunnes olin ohittanut nämä kerrostumat (mitkä olivat aika selkeitä kun maan sivuprofiilia katsoi).

Omalta kaivausalueeltani en löytänyt yhtä isoa rautanaulaa lukuunottamatta mitään esineistöä, tosin viereiseltä alueelta kaivauskaverini teki kyllä löytöjä ja siinä kohdalla oli ilmeisesti muutenkin helpompi kaivaa maata. Tiilet ja laastikivi tekivät omalla alueella tasaisesta kaivamisesta melko hankalaa. Ilari kertoi, että tutkimani piste on osa romahtanutta seinää ja sen kyllä pystyi hyvin itsekkin päättelemään. Vieressä oli kiviseinän reunus johon päätimme olla koskematta toistaiseksi. Sieltä oli löytynyt aiemmin isoja ikkunanpalasia ja sellaisen tänään löysinkin heti pinnalta. Nämä löydöt pitää merkata tarkasti, joten jätimme ne suosiolla Ilarille ja Elinalle.

Kahvitauon jälkeen kaivamassa oli sen verran mukavasti porukkaa, että vaihtelu teki terää. Seula kutsui siis taas. Tiilimurskan ja laastin täyttämistä ämpäreistä ei löytynyt juurikaan mitään muutamien aivan pienien lasinsirujen lisäksi. Mutaisemmasta savimaasta kyllä löysin runsaasti matoja – harmi etten satu onkimaan vapaa-ajalla! Kyllä raunioissakin on elämää, vaikkei heti uskoisi.

Päivän kaivausten loppupuolella löysin seulasta hienon pienen palasen keramiikkaa, liitupiipun varren, sekä yllätyksekseni hienon napin. Napin sisäpuolella oli tekstiä, johon pitää perehtyä tarkemmin aineiston putsauksen jälkeen.

Muut olivat tehneet tosi paljon löytöjä tänään, joista suosikkeihin kuului kauniisti kukkakuvioitu pieni astian pala, sekä melkoisen suuri eläimen hammas.

Vieressäni muut olivat päivän mittaan tehneet hienoa työtä kivitalon alueen maan tasaamisessa. Alhaalla kuvat ovat omiani, lisäksi mukana ylhäällä hienot kuvat Eemil Monoselta esim. taskukellon osasta ja liitupiipuista aiemmilta päiviltä.

– Kimmo Leijala

 

 

Kansallisarkiston uumenissa Turussa 19.6.2018

Tänään meillä oli vierailu Kansallisarkiston Turun toimipisteeseen. Kierros alkoi perehdytyksellä arkiston toimintaan, sen kokoelmiin ja eri tietokantoihin. Olen aiemmissa työpaikoissani tehnyt paljon arkistointihommia, kirjojen korjausta, sekä tietokantatöitä, joten varsinaisesti itelleni ei hirveän uusia asioita tullut vastaan. Oli kuitenkin makeaa päästä näkemään satoja vuosia vanhoja opuksia, jotka olivat melkoisia järkäleitä.

Lisäksi pääsimme tutustumaan konservoijien arvokkaaseen työhön. Vaikutuksen varsinkin tekivät vanhat karttapiirrokset, korjausmetodit, sekä Turun palosta selvinneet vanhat kärähtäneet asiakirjat. Lisäksi mukaan tarttui muutama oikein mainio tietokantasuositus, joista on varmasti jatkossa hyötyä monella tavalla! Valitettavasti tiettyjä asiakirjoja ei saanut kuvata tässä vaiheessa konservointia.

Juhannuksena pidämme perisuomalaiseen tapaan kaivaustaukoa.

– Kimmo Leijala

11.6.2018

Tänään päätin haluta vaihtelua lastatyölle, koska porukkaa taisi olla jopa ennätyslukema paikalla! Lisäksi toiseen ranteen puolessa oli kipua, sekä toisessa kädessä kunnon rakko. Kyykkiminen puolestani oli hieman poissuljettua. Seuloin maata paljon muiden kanssa ja lapioin sen minkä kykenin. Aiemmin kaivamattomasta sektorista löytyi hyvinkin paljon materiaalia. Tosin ei mitään uutta sinänsä, mutta kuitenkin löydöt tuntuivat vahvistavan teorioita mitä tämä täyttömaa on sisältänyt. Paljon lasia ja luita pääasiassa. Myöskin löytyi useita kalan suomuja ja kalojen selkärangan palasia seulasta. Nuo palaset näyttivät kuin pieniltä muttereilta, olivat tosi symmetrisiä ja muistuttivat ihmisen tekemiä esineitä. Ei ihme että niitä on käytetty koruissa aiemmin.

Keli oli todella kuuma ja pölyä piisasi paljon, välillä tuulen takia teki jopa vähän pahaa työskennellä.  Seulahiekat kun päin näköä tulivat kaikkine hiukkasineen. Lastalla työskentely ja myös lapiolla oli todella rankkaa. Turku on kärsinyt sateen puutteesta paljon, joten tavallinen maa-aines tuntui kuin olisi peruskalliota hinkannut. Seulasta ei mitään ihan ihmeellistä löytynyt, paitsi nuo suomut ja rangat. Tosin yksi hyvin säilynyt luupiipun tulipesän pala oli kiva poikkeus. Myös yksi rautakappale oli mielenkiintoinen, se saattoi olla vanha naulakon osa tai yleishaka.

Varsinaisessa kaivaushommassa olleet tekivät hienoja löytöjä päivän mittaan. Kolikoitakin jopa!

– Kimmo Leijala

8.6.2018

Hommat alkoivat perinteisesti klo 12. Tuuli oli tyyntynyt ja sää oli todella sopuisa kaivamiseen. Kaivamamme maa eteläsektorilla oli todella kovaa ja tielle tuli kokoajan tiilimurskaa, sekä jäänteitä laastista. Siksi varsin tasaista jälkeä oli hankala saada aikaan. Löytöjä tuli sen sijaan yllättävän paljon, varsinkin isoja eläinten luita, isoja tummempia lasipaloja, nauloja ja kirkasta lasia. Eteen tuli myös pari liitupiipun palaa jälleen kerran.

Tulipa Elinalle mieleen myös ajatus aiemmin tietyistä lasiobjekteista, joten nimesimme sen pullonkaulateoriaksi. Tästä varmaan myöhemmin kirjoitamme enemmänkin. Huomautan, että näitä tekstejä kirjoittaessani toimin ihan vapaaehtoisena kaivausavustajana, enkä asiantuntijana. Varsinaiset tulkinnat ovat Ilari Aallon ja Elina Mattilan käsissä, sekä muiden asiantuntijoiden.

Fyysisesti päivä oli rankin, ei niinkään sään ja kuumuuden suhteen vaan maa-aineksen. Ranteisiin kohdistui aikamoinen rasitus, sekä sormien niveliin. Monillahan on kovin romanttinen kuva arkeologiasta työnä, lähinnä löydösten kautta, mutta kyllä tämä vaatii innostuksensekaista hulluuttakin. Polvet mustelmilla kyykitään lastalla hinkaten täyttömaata (kuten tänään), eikä ole mitään varmuutta innostavista löydöistäkään pakosti. Kaivauksien suhteen päivä oli silti rikkain tähänastisista.

Päivän kruunasi kuitenkin viimeisen tunnin aikana tehty löytö. Aiemmin maan alta paljastui pari palaa, jotka olivat peräisin ilmeisesti jonkinlaisesta astiasta. Sovitin yksiä paloja yhteen ja ne sopivatkin aika mainiosti. Hieman tätä myöhemmin pari vapaaehtoista tekivät hienon  työn, kun toisen palan löytöpaikalta löytyikin todella ehjä astia, jossa oli kultauksetkin säilyneet erinomaisesti. Vaikka työaika oli päättynyt, niin koko porukkahan sitä innolla seuraili ja auttoi, kunnes esine oli saatu kokonaan talteen muutamine irtokappaleineen.

– Kimmo Leijala

Henkilön Kimmo Leijala kuva.Henkilön Kimmo Leijala kuva.