Kesän 2018 jälkityöt: löytöjen käsittely

Nyt kun tämän kesän kenttäkausi on kunnolla käynnistymässä, on hyvä aika palata viimevuoden kaivauksiin ja siihen, mitä arkeologisessa tutkimuksessa tehdään kaivauskuopan ulkopuolella. Arkeologinen tutkimus ei pääty kuopan peittämiseen, vaan siitä alkaa kaiken kentällä kerätyn aineiston – esinelöytöjen, kuvien ja karttojen – läpikäyminen ja tutkimustulosten kirjaaminen kaivausraporttiin. Oma vastuualueeni jälkitöissä oli esinelöytöjen puhdistus, lajittelu, tunnistus ja löytöluettelon kirjoittaminen.

Löydöt kerättiin kaivausten aikana pusseihin, joihin kirjoitettiin ylös kaivausten tunnus, löytöpäivämäärä ja löydön löytökonteksti. Nämä tiedot ovat hyvin tärkeitä, sillä niiden perusteella voimme liittää löydön itsessään osaksi jotakin isompaa kokonaisuutta ja tehdä siitä yksinkertaista tunnistamista laajempia päätelmiä. Esimerkiksi ikkunalasia löytyi jokapuolelta kaivausaluetta, eikä niistä itsessään pysty sanomaan ovatko ne peräisin kaivauskohteena olleesta talosta vai tulleet täyttömaan mukana muualta. Löysimme kuitenkin myös ikkunaa, joka oli selvästi hajonnut maahan Turun palossa 1827. Ilman tietoa löytökotekstista olisi hyvin vaikea sanoa mikä sirpaleista lötyivät mistäkin.

cof
Löytöjä odottamassa pesua ja lajittelua. Kuva: Elina Mattila

Ennen löytöluettelon kirjoittamista löydöt täytyy puhdistaa asianmukaisesti. Tässä vaiheessa otetaan yleensä käyttöön se kuuluisa hammasharja, jonka käyttö usein kiinnostaa museokävijöitä. Kenttäolosuhteissa ei ainakaan meidän kaivauksilla useinkaan käytetä hammasharjoja, vaan kaivaminen tehdään pääasiassa lapiolla ja kaivauslastalla.

Luita pesemässä
Vapaaehtoiset pesemässä luita. Kuva: Elina Mattila
cof
Pesu-urakan viimeiset luut kuivumassa. Kuva: Elina Mattila

Puhdistamisen jälkeen – ja toki osin sen aikana – löydöt lajitellaan materiaaleittain ja samasta yhteydestä löytyneet saman esineen kappaleet pyritään yhdistämään toisiinsa. Tämän jälkeen jokainen yhdistetty löytörypäs saa oman alanumeronsa, jonka yhteyteen löytöluetteloon kirjataan sen löytökonteksti, paino ja mitat sekä tarkempi sanallinen kuvailu.

cof
Puhdistettujen lasilöytöjen lajittelua kahvihuoneen pöydällä. Kuva: Elina Mattila
cof
Löytöjen punnitusta. Kuva: Elina Mattila
cof
Liitupiipun varren pituuden mittaamista. Kuva: Elina Mattila

Löytöjen tarkempaan tunnistamiseen voidaan käyttää erilaisia lähdeaineistoja. Esimerkiksi Finnasta voi etsiä eri museoiden kokoelmissa olevia esineitä. Finnasta oli tänä vuonna erityisesti apua Turun apteekkarien kivennäisvesiölaitoksen pullon tunnistamisessa. Myös vapaa-ajalla tehdyt museovierailut saattavat yllättäen auttaa esineiden tunnistamisessa, kuten kävi itselleni vieraillessani Birminghamin Museum and Art Gallery’n keramiikkanäyttelyssä.

cof
Turun apteekkarien kivennäisvesilaitoksen pullon kappale. Siinä ei lukenutkaan ”Other Funeral”. Kuva: Elina Mattila
cof
Birmingham Museum and Art Gallerystä muistiinpanoksi napattu kuva café-au-lait-lasitetusta astiasta. Kuva: Elina Mattila

Kaiken kaikkiaan löytöjä luetteloitiin 1249 alanumeroa ja ne painavat yhteensä yli 55 kiloa. Löytöluettelon kirjoittamisen lisäksi kirjoitin löydöistä osuuden myös kesän 2018 kaivausraporttiin, joka löytyy Aboa Vetus & Ars Novan nettisivuilta.