Nurkanvaltausta

Vapaaehtoisten kaivajien osalta vuoden toinen kaivausviikko on nyt ohi. Ilmat ovat suosineet, tosin pari viimeisintä päivää ovat olleet vähintään riittävän lämpimiä. Minä olen toinen tämän kesän uusista vapaaehtoisista ja kiitän konkareita, ja arkeologeja Elinaa ja Ilaria hyvästä vastaanotosta ja siitä että pääsin mukaan. Aboa Vetuksen kaivaus on minulle tavallaan tuttu, koska olen ollut säännöllinen sivustatarkkailija ja käynyt myös pikaisen arkeologisen museokurssin paikanpäällä pari vuotta sitten. Kaivaminen on myös tuttua kolmen kuukauden vapaaehtoisjakson ajalta Ravattulan Ristimäellä.

Tämän viikon maanantain työksi minulle valikoitui nurkanvaltaus, eli seinän nurkkien etsiminen tämänhetkisen kaivausalueen länsikulmasta. Työ tapahtui enimmäkseen lapiolla ja oli sen verran rankkaa, ettei tarvinnut miettiä punttisalille menoa illalla. ”Lepoaikaa” löytyi seulontapaikalta kun kunto loppui, joten pääsin kivasti sisään pariin erilaiseen toimintoon. Löytöjä alueelta tuli melko runsaasti, kuten allaolevasta kuvasta näkyy. Arviolta pari tusinaa ämpärillistä maata ja rakennusjätettä (tiiltä ja laastia) poistui rakennuksen kulman kohdalta, mutta vielä ei varmistunut minnepäin seinät jatkuvat – laastipinnan mittaus on tehtävä ennen kaivuun jatkamista. To be continued.

Tästä nurkasta etsitään seinien suuntia ja reunoja. Lapion varren puolen välin korkeudessa maassa näkyy hieno kerrostuma tiilen- ja laastinpaloja mullan seassa.
Länsinurkan löydöt. Joukossa oli mm. paljon lasin- ja luunpaloja sekä kauniin värikkäitä posliininpaloja. Yläreunassa koristeltu liitupiipun varren osa.

Sillä välin kaivauksenjohtaja Ilarilla oli oma nurkanvaltauksensa saman rakennuksen toisessa kulmassa, kautta kiven ja kannon. Kyseisessä kulmassa nimittäin on isoja kiviä ja valtava kanto, joka tullaan poistamaan kaivausten aikana.

Etualalla länsinurkka, taustalla Ilari ja nurkka kannon kera.

Samaan aikaan myös kaikki kolme seulaa olivat koko ajan aktiivisina, ja muualla kaivausten reunamia siivoiltiin/kaiveltiin ahkerasti. Myös kellarissa oli kaivaukset käynnissä, ja Eemil löysikin sieltä ehkä päivän näyttävimmän esineen – tiili, jossa oli hieno tassun painauma.

Tassutiili Ilarin tassuissa

Tiistaina seulat olivat taas ”käynnissä” non-stop. Eemil poisti kellarista uskomattoman määrän laastia ja tiiliä, osin Ilarin avustamana. Tiilien roudaamiseen pois tarvittiin apua suurimmalta osalta vapaaehtoisia. Minä taas kaivelin aiemmin mainitun kannon juuria ja hakkasin juuria poikki kirveellä sekä olin välillä seulalla. Seulottavaksi tuli hankalaa ja epäkiitollista savea. Kannon poistamiseen menee vielä vähintäänkin useita päiviä, ja valitettavasti savi taitaa vain käydä kovemmaksi alempana.

The Kanto

Päivän merkkitapauksia oli kellarin tiiliseinän ison palan valahtaminen – tarkoitan tietenkin tarkoin harkittu ja hallittu siirto – jonka seurauksena kaivauksenjohtajalta irtosi ilon kiljahduksia. Tiiliseinän palasta nimittäin löytyi jotain, jota on kuulemma etsitty jo kaivauksen alusta saakka, ja josta varmaankin vielä tälläkin palstalla kuullaan lisää. Allaolevassa kuvassa Ilari kirjaa tapahtumaa kaivauspäiväkirjaan, ko. tiiliseinän osa edessään.

Ilari ja päiväkirja

Sekä maanantain että tiistain aikana kaivauksilla kävi kiitettäviä määriä yleisöä kuulemassa kaivauksista Elinalta ja Ilarilta sekä ottamassa valokuvia.

Juha

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s